Draama ja sirkus kuntoutumisen ja kotoutumisen keinoina

Erään vankilateatteriprojektiin osallistuneen henkilön sanoin, teatteria ei voi verrata muihin kuntouttaviin toimiin, joissa vain istutaan ja kuunnellaan. Teatterissa kaikki tehdään itse ja siinä täytyy sekä uskaltaa että ylittää itsensä. Taiteella kiinni yhteiskuntaan -webinaarissa 27.5. keskusteltiin sekä vankilateatterin roolista kuntoutumisessa että teatterista ja sirkuksesta kotoutumisen tukena. Osallistamisen, vuorovaikutuksen ja yhteistyön tärkeys korostuivat alustuksissa, ja keskustelussa painotettiin muun muassa sitä, ettei kotoutuminen koske vain maahan muuttaneita, vaan suomalaisella yhteiskunnalla on oltava siinä aktiivinen rooli.

Kansanterveystieteen lehtorina Sussexin yliopistossa toimiva Laura Menard on tehnyt tutkimusta Taittuu ry:n vankilateatteriproduktioihin osallistuneiden parissa. Menard totesi puheenvuorossaan, että yhteisöteatteri on ainutlaatuinen kehollisen ja kokemuksellisen oppimisen sekä yhteisöllisyyden ja luottamuksen rakentamisen työkalu. Vankien haastatteluista käy ilmi, että teatteriin liittyvä itse tekeminen ja itsensä voittaminen kontrastina ulkoapäin tulevalle valistukselle koettiin tärkeänä. Yhteisöteatteri sai produktioihin osallistuneita myös pohtimaan omia rajojaan  ja sitä, miten kohtelee muita.

Menard muistutti, että vankiloissa – kuten myös monissa vastaanottokeskuksissa – vallitsee epäluulon ja yksin pärjäämisen henki ja asukeilla on stereotypioita toisistaan. Yhteisöteatteri kasvatti osallistujien luottamusta itseensä ja toisiin sekä rikkoi vallinneita stereotypioita. Teatterin synnyttämä yhteenkuuluvuuden tunne ja keskinäinen luottamus herättivät ihmisissä myös vastavuoroisuuden kokemuksen: ajatuksen siitä, että heillä on jotakin annettavaa muille. Menard totesi, että tällaiset kokemukset ovat erittäin tärkeitä paitsi yksilöiden näkökulmasta myös  yhteiskunnallisesti. Tutkimukseen liittyen Menard toivoi kvantitatiivisten mittareiden rinnalle kvalitatiivista tutkimusta, jotta ihmisten omat kokemukset saataisiin paremmin kuuluville.

Kotoutumisesta ja sirkuksesta webinaarissa puhui Sofia-Charlotta Kakko, sosiaalisen sirkuksen asiantuntija ja Sirkuksesta siivet elämään -hankkeen asiantuntija. Kakko korosti, ettei sirkus vaadi yhteistä kieltä, ja se voi yhdistää aivan eri lähtökohdista tulevia ihmisiä. Koska sirkustemput eivät ole helppoja, niitä tehdessä oppii sietämään epäonnistumisia, mistä on hyötyä monissa tilanteissa. Esimerkiksi uuden kielen oppiminen vaatii uskallusta tehdä virheitä ja väärinkäsityksiä täytyy sietää. Kuten teatteri myös sirkus luo yhteenkuuluvuutta ja kehittää ryhmätyötaitoja, sillä monet temput eivät onnistu yksin. Suuri arvo on myös sirkuksen tuomalla ilolla, ystävillä ja naurulla.

Draamasta ja kotoutumisesta puhuivat irakilaistaustainen näyttelijä Harith Raad Salih ja Kansallisteatterin Kiertuenäyttämön taiteellinen suunnittelija, näyttelijä ja ohjaaja Jussi Lehtonen. Lehtonen ja Salih kertoivat Toinen koti -hankkeesta, jota Lehtonen koordinoi ja jossa Salih toimi näyttelijänä. Hanke koostui turvapaikanhakijataustaisiin ammattitaiteilijoihin keskittyvästä tutkimuksesta, pakolaistaustaisille tarkoitetuista yhteisötaidetyöpajoista ja Kansallisteatterissa esitettävästä dokumentaarisesta näytelmästä. Salih kertoi, että hanke muutti hänen elämänsä ja toimi ensimmäisenä ovena kotoutumiseen Suomessa.

Salih pääsi näytelmässä esittämään myös oman tarinansa. Vaikka hän ei ensin halunnut puhua siitä, hän tajusi pian, että suomalaiset tarvitsevat tietoa siitä, miksi esimerkiksi irakilaiset lähtevät kotimaastaan, miksi heitä tulee Suomeen, millainen matka heillä on takanaan ja millaista on vastaanottokeskuksessa. Oman tarinan kertominen oli myös Salihille huojentavaa, ja hän kuvaili sitä tunnetta kuin vuoren väistymisenä rinnalta. Lisäksi Salih oppi hankkeen kautta paljon suomalaisesta järjestelmästä ja sai tietoa siitä, mitä hänen täytyy tehdä päästäkseen eteenpäin. Salih totesi, että kotoutuminen tarkoittaa paitsi  sitä, että maahan tullut hyväksyy uuden yhteiskunnan myös sitä, että yhteiskunta hyväksyy hänet. Kotoutumisessa sekä pakolaisten että suomalaisen yhteiskunnan täytyy toimia yhdessä.