Sukupuolisensitiivinen kohtaamisen (SUSE) tavoitteena on luoda tasa-arvoisempaa ja yhdenvertaisempaa yhteiskuntaa. Vaikka Suomea pidetäänkin tasa-arvon mallimaana, työ on vielä monelta osin keskeneräinen. Anna Lindh verkoston jäsenille suunnatussa lokakuisessa koulutuksessa syvennyttiin sukupuolisensitiivisen kohtaamisen perusteisiin tyttö- ja naistoimintaa tuottavan Nicehearts ry:n kouluttajien johdolla. Osallistujia haastettiin miettimään suhtautumistaan aiheeseen erityisesti oman järjestönsä tai organisaationsa edustajana.
Niceheartsin kouluttaja ja Lappeenrannan Tyttöjen Tilan johtaja Sanna Heikkinen avasi koulutuksen kertomalla sukupuolisensitiivisyyden lähtökohdista. Hänen mukaansa työ pyrkii edistämään yksilöiden herkkyyttä tiedostaa, tunnustaa ja tunnistaa, miten sukupuolikysymykset vaikuttavat kaikissa yhteiskuntakerroksissa sekä yksilöiden, yhteisöjen että yhteiskunnan välisissä suhteissa. Esimerkiksi sukupuolikäsityksiä hallitsevat osittain edelleen binäärisyys ja stereotyyppiset sukupuoliroolit. Osallistujat katsoivat videon, jossa havainnollistavasti kuvattiin, miten normittuneet sukupuolistereotypiat sisäistetään jo varhaislapsuudessa täysin tiedostamattakin. Toisaalta, kuten yhteisessä keskustelussa kävi ilmi, ongelmaan on olemassa varsin helppo ratkaisu: aikuinen voi oppia tiedostamaan ja muuttamaan omat stereotyyppiset käsityksensä.
Sukupuolinormien kyseenalaistamisen sekä binäärisen sukupuolikäsitysten murtamisen lisäksi sukupuolisensitiivisyyden ytimessä on myötätuntoinen kohtaaminen, jossa yksilö voi tulla kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi omana itsenään. Jokaisella tulisi olla valinnan vapaus toteuttaa sukupuoltaan aidoksi kokemallaan tavalla ilman, että ulkopäin tulevat odotukset ja normit määrittelisivät yksilön kokemusta sukupuolestaan, Heikkinen korostaa. Sukupuolisensitiivisen kohtaamisen toteutuminen käytännössä, esimerkiksi järjestötyössä, vaatii ennen kaikkea omien (ennakko)käsitysten tiedostamista ja haastamista sekä itsemyötätuntoa ja kasvamista sukupuolikysymyksissä. Vastuu on meillä jokaisella.
SUSEssa tunnustetaan, että sukupuoli on osa yhteiskunnan todellisuutta, eikä sen merkitystä pyritä häivyttämään tai kieltämään. Jos näin tehtäisiin, syntyisi mielikuva, että tasa-arvo on jo toteutunut. Silloin olisi vaikea puuttua yhteiskunnassa vielä vallitseviin epäkohtiin, Tyttöjen Tilan vastaava ohjaaja Riina Rikkinen huomauttaa. Siksi sukupuolineutraaliuteen pyrkimisen sijaan sukupuoli nähdään voimavarana ja rikkautena.
Rikkinen antoi myös käytännön esimerkkejä siitä, miten heidän työssään SUSE pyritään huomioimaan organisaation jokaisella tasolla. Tyttöjen Tilaan tulevilta nuorilta ei esimerkiksi koskaan kysytä, mistä syystä he ovat tulleet mukaan toimintaan, Rikkinen kertoo. Osallistujia kutsutaan neutraalisti nuoriksi, ja jokainen pyritään näkemään ensisijaisesti yksilönä. Normatiivisten “tyttöjen leikkien” sijasta nuorille järjestetään toimintaa, jossa heidän on mahdollista kokeilla uusia toimintamuotoja, vaikkapa maastopyöräilyä ja boulderointia. Tämä ei tietenkään tarkoita, että periteinen tapa nähdä ja kokea sukupuoli tulkittaisiin vähemmän arvokkaaksi, Rikkinen painottaa, vaan kyse on nimenomaan erilaisen vaihtoehtojen tarjoamisesta ja yksilön valinnanvapaudesta omaan sukupuoleen. Myös organisaatioviestinnän ja verkoston inklusiivisuus sekä rohkeus puuttua vallitseviin epäkohtiin omassa työyhteisössä on ensiarvoisen tärkeää, Rikkinen lisää lopuksi.
Koetko, että työyhteisössäsi on tilaa puuttua sukupuoleen liittyviin epäkohtiin? Vai oletko jo pohtinut sukupuolisensitiivisyyteen liittyviä kysymyksiä arjessasi tai työssäsi? Mikä voisi olla sinun tapasi rakentaa yhdenvertaista ja hyväksyvää yhteiskuntaa?