Uskontojen vuoropuhelu islamofobian torjumisessa -webinaarissa keskusteltiin sekä uskontodialogista käytännön tasolla, kristinuskon instrumentalisoimisesta islamin vastaisessa diskurssissa että akateemisesta islamin tutkimuksesta Euroopassa.
Webinaarin avasi Noor Assad, joka toimii Ad Astra ry:n Together for Finland -projektissa ja kuuluu European Institute for Dialogue perustajajäseniin. Assad esitti, että islamofobiaa voidaan tarkastella esimerkiksi kolmesta eri tasosta koostuvana pyramidina. Pyramidin alin taso muodostuu mikroagressioista, keskimmäinen vihapuheen normalisoitumisesta eri elimissä kuten ministeriöissä ja huippu lainsäädännön tasosta. Uskontodialogi on yksi työkaluista, jolla islamofobiaa voidaan torjua.
Assadin mielestä uskontodialogissa olisi hyvä käsitellä yhtäläisyyksien lisäksi myös konflikteja. Jos keskitytään vain yhtäläisyyksiin, voi syntyä illuusio, jonka rikkoontuessa ihmisten välinen luottamus särkyy ja kuilu eri uskontoryhmien välillä kasvaa. Assad kannustaa hyödyntämään esimerkiksi ”Agree to disagree” -periaatetta, sillä uskontodialogin tarkoitus ei ole konsensuksen saavuttaminen tai kompromissiin pääseminen. Assad nosti myös esille sen, kuinka tärkeää dialogiopetus kouluissa olisi jo peruskoulutasolla.
Väitöskirjatutkija Linda Hyökki Ibn Haldun -yliopistosta Istanbulista käsittelee tutkimuksessaan islamofobiaa Suomessa. Hyökki totesi, että islamofobia on laaja yhteiskunnallinen ilmiö, ja islamofobinen diskurssi teemautuu kolmella tapaa. Yksi näistä teemautumisen tavoista on turvallisuusdiskurssi, joka liittyy terrorismin vastaiseen taisteluun. Toinen on sekularistinen viitekehys, jossa keskiössä on usein musliminaisten pukeutuminen ja uskonnon katsotaan kuuluvan vain yksityiseen tilaan. Kolmas teemautumisen tapa on kulttuuripuhe, joka esittää islamin yhteensopimattomana yhteiskunnan tapojen ja kulttuurin kanssa.
Kulttuuripuheeseen liittyy kristinuskon painottaminen kansakunnan peruspilarina, jolloin kristinuskosta tulee kansallisidentiteetin merkitsijä. Eksklusiivinen kansallisidentiteetti aiheuttaa sen, että henkilön yhteiskuntaan kuuluvuus määritellään sen mukaan, mitä hän on tai miltä hän näyttää, eikä sen mukaan, miten henkilö yhteiskunnassa toimii. Kun kristinuskoa ei nähdä arvopohjana vaan essentiaalisena osana suomalaisten olemusta, kyseenalaistetaan se, voivatko muslimit olla suomalaisia, sen sijaan että yhteiselolle pyrittäisiin löytämään kohtaavaa arvopohjaa kristinuskosta ja islamista. Hyökki kysyykin, mitä asialle voitaisiin uskontodialogin keinoin tehdä ja miten kirkko voisi luoda vastanarratiiveja kulttuuripuheelle.
Abbas Bahmanpour, väitöskirjatutkija ja Resalat islamilaisen yhdyskunnan imaami keskittyi puheenvuorossaan ennakkoluuloihin eurooppalaisessa akateemisessa islamin tutkimuksessa. Bahmanpour huomautti, että islamia on keskiajalta lähtien pidetty usein teologisena, poliittisena ja kulttuurisena uhkana ja tämä heijastuu erityisesti vanhempaan islamin tutkimukseen. Bahmanpour viittaa muutamaan tunnettuun nimeen ja teoriaan ja toteaa, että muussa kuin islamin tutkimuksessa mainitun kaltaiset teoriat olisivat akateemisen tutkimuksen reuna-alueilla. Bahmanpourin mukaan on tärkeää tunnistaa, milloin ennakkoluuloinen tutkimus verhoaa itsensä akateemiseksi ja kriittiseksi ja muistaa, että akateemisella tutkimuksella on myös roolinsa joko ennakkoluulojen luomisessa tai poistamisessa.
Webinaarista nousi paljon hyviä ehdotuksia uskontodialogin edistämiseksi. Konkreettisina keinoina islamofobian torjumiseen dialogin keinoin pidettiin muun muassa koulujen dialogiopetusta, eri uskontojen edustajien kouluvierailuja, väittelytapahtumia, uskonnollisten yhteisöjen tiloissa vierailemista ja yliopistotasolla muslimiopiskelijajärjestöjen kanssa yhteistyön tekemistä. Hyökki huomautti myös, että yhteistoiminnan ei tarvitse aina keskittyä uskontoon, vaan se voi liittyä johonkin muuhun yhteiseen kiinnostuksen kohteeseen kuten vaikka luonnonsuojeluun.