Näyttäytyvätkö perinteiset sukupuoliroolit kotona poikkeustilan aikana, jos esimerkiksi parempipalkkaisen vanhemman työtä priorisoidaan? Toisaalta, mitä merkitsee perheissä se, että naisvaltainen sote-ala on nyt pandemian vastaisen taistelun ”etulinjassa”? Ovatko koronan mukanaan tuomat ongelmat uusia, vai korostaako kriisi jo olemassa olleita ongelmia? Näitä ja muita kysymyksiä pohdittiin Suomen Anna Lindh -verkoston Keskiviikko-webinaarissa Poikkeustila perheissä: koronakriisi ja tasa-arvo.
Tiina Sihvo, Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikön tutkija Jyväskylän yliopistosta käsitteli hoivan jakautumista kahden ansaitsijan lapsiperheissä. Hän totesi, että erityisesti perheissä, joissa molemmat vanhemmat ovat etätöissä saattaa käydä niin, että parempipalkkaisen vanhemman – eli yleensä isän – työtä priorisoidaan, vaikka vanhemmat olisivat hyväksyneet tasa-arvon ihanteen. Toisaalta, poikkeustilat voivat sysätä liikkeelle nopeita ja radikaalejakin muutoksia sukupuolirooleissa. Yleensä tämän mittakaavan kriisit ovat sotatiloja, joissa miehet lähtevät rintamalle. Koronakriisin ”etulinjassa” on kuitenkin naisvaltainen sote-ala, mikä saattaa johtaa siihen, että isät joutuvat omaksumaan hoivarooleja ”kotirintamalla” äitien tehdessä pitkää päivää töissä. Sote-sektori on merkittävä työllistäjä Suomessa: 17 % työssäkäyvistä työskentelee sote-aloilla, ja heistä 80 % on naisia. Lisäksi Sihto totesi, että on mielenkiintoista nähdä, millaiseksi kollektiivinen ymmärrys hoivasta muodostuu koronakriisin aikana ja sen jälkeen.
Mothers in Business ry:n (MiB) toiminnanjohtaja Annica Moore esitteli webinaarissa MiB:n jäsenistölleen tekemää kyselytutkimusta poikkeustilaan ja vastuisiin liittyen. Vastaajina oli 963 yhdistyksen jäsenenä olevaa naista, joista vain vähän yli puolet koki hoivavastuun jakautuneen tasaisesti perheessään. Yli 35 % vastasi hoivavastuun olevan ensisijassa heillä itsellään. Vastaajista 24 % koki koronakriisin erittäin kuormittavana, ja yli 48 % melko kuormittavana.
Yhteiskunnassa heikommassa asemassa olevien, suomen kieltä huonosti puhuvien maahanmuuttajanaisten tilanteesta alusti Nicehearts ry:n toiminnanjohtaja ja perustaja Johanna Sjöholm. Sjöholm totesi, että niidenkin järjestön piirissä olevien naisten tilanne, joiden asiat olivat ennen melko hyvin, on nyt muuttunut. Keskeisimpiä koronaan liittyviä haasteita on kolmenlaisia. Monilla ei ole väylää, josta saada apua vaikeassa taloudellisessa tilanteessa, kun Kelan palvelupisteet ovat suljettuina ja puhelinpalvelut toimivat vain suomeksi. Toinen kielitaitoon liittyvä ongelma on koronaan liittyvän tiedon saanti: mitä tapahtuu juuri nyt ja miten tulee toimia. Kolmas huoli ovat etänä koulua käyvät lapset, joilla ei välttämättä ole etäopiskelun vaatimia työvälineitä tai vanhempaa, joka osaisi auttaa koulutehtävissä. Nicehearts ry on saanut myös enemmän perheväkivaltaan liittyviä yhteydenottoja.
Webinaarin puhujia huolestutti myös lastensuojeluilmoitusten vähentyminen kriisin aikana. Tämän katsottiin liittyvän muun muassa koulun ja päivähoidon tuoman tuen ja valvonnan heikentymiseen. Kysyttäessä, uskovatko puhujat koronan luovan uusia ongelmia vai nostavan jo olemassa olevia ongelmia näkyviin, puhujat kallistuivat sille kannalle, että ensisijaisesti kriisi tekee olemassa olevia ongelmia näkyvämmiksi. Tulevaisuutta pohdittaessa esille nousi kysymyksiä siitä, millaiseksi politiikka Suomessa kehittyy velkaantumisen vaikutuksesta, mitkä asiat politisoituvat ja mitkä epäpolitisoituvat, ja mitä leikkauksista järjestöjen rahoituksiin seuraisi.